Hanhipaimen
NÄYTELMÄ KANSANSADUN POHJALTA
Henkilöt:
Prinsessa
Kuningatar, prinsessan äiti
Palvelijatar
Falada, ratsu
Kuningas
Renki
Lassi, hanhipaimen
(Kuningatar ja prinsessa linnansalissa.)
Kuningatar: Tyttäreni, kuulehan. Sinä olet jo sen ikäinen, että sinun on aika mennä naimisiin. Jos rakas isäsi, kuningas, vielä eläisi, hän olisi järjestänyt tanssiaiset, johon olisi kutsuttu muiden maiden kuninkaallisia. Heistä olisit voinut valita mieleisesi puolison. Mutta isäsi on kuollut, ja minun terveyteni on heikko. Olen siis tehnyt päätökseni: naapurimaan nuori kuningas on luvannut ottaa sinut puolisokseen, ja sinun täytyy matkustaa sinne huomenna.
Prinsessa: Voi äiti, ei kai minun vielä pidä jättää sinua? Enkö saisi olla kotona vielä pari vuotta?
Kuningatar: Raskasta on minullekin luopua sinusta. Mutta tämä on hyvä tilaisuus, jollaista ei ehkä tule toiste vastaan. Naapurimaan kuningas ei halua odottaa paria vuotta, enkä tiedä, kenelle sinut sitten naittaisin.
Prinsessa: Ymmärrän, äiti. Minun tulee kova ikävä sinua ja kotia.
Kuningatar: Ota ratsuni Falada. Se on uskollinen ja vie sinut turvallisesti perille. Voit ottaa jonkun hovineidoista palvelijattareksesi, jotta sinulla olisi joku kotoinen ihminen siellä mukanasi.
Prinsessa: Hyvä on, äiti.
(Menevät pois.)
_ _ _ _ _
(Kuningatar, prinsessa ja palvelijatar tulevat. Kuningatar syleilee prinsessaa.)
Kuningatar: Hyvästi, lapseni. Kirjoita minulle pian ja kerro, että voit hyvin.
Prinsessa: Hyvästi, äiti. Kirjoitan niin pian kuin mahdollista.
(Prinsessa ja palvelijatar lähtevät ratsuilla matkaan. Kun he ovat päässeet metsään, he pysähtyvät.)
Prinsessa: Levätään hetki tuolla puron rannalla.
Palvelijatar: Hyvä on, prinsessa.
(Laskeutuvat ratsuilta.)
Palvelijatar (uhkaavasti): Minä en aio palvella sinua enää. Anna minulle vaatteesi. Minä olen tästä lähin prinsessa ja sinä olet palvelijatar.
Prinsessa: Ei ei, et sinä voi noin tehdä.
Palvelijatar: Kyllä vain. Muuten surmaan sinut saman tien. Ja miten äitisi sitten käy? Hän kuolisi suruun sinun takiasi.
(Prinsessa antaa kruununsa ja viittansa palvelijattarelle, ja palvelijatar antaa esiliinansa ja myssynsä prinsessalle.)
Palvelijatar: Minä ratsastan Faladalla, ja sinä saat minun kaakkini.
(Jatkavat matkaa.)
_ _ _ _ _
(Prinsessa ja palvelijatar saapuvat naapurimaan kuninkaanlinnaan. Kuningas odottaa heitä ja kumartaa palvelijattarelle, jolla on kruunu päässään. Prinsessa ja palvelijatar niiaavat.)
Kuningas: Tervetuloa linnaani, arvon prinsessa.
Palvelijatar (kopeasti): Kiitos. Tässä on palvelijattareni, jonka otin matkaseurakseni. Antakaa hänelle jotain työtä. En tarvitse häntä enää mutta en viitsi lähettää häntä takaisin kotiinkaan.
Kuningas: Ei täällä taida olla mitään työtä tarjolla. Jaa, mutta Lassi taitaa tarvita apulaisen. Hän on meidän hanhipaimenemme.
Palvelijatar: Se käy hyvin. Ja tuolta ratsultani saa myös katkaista kaulan, siitä ei ollut kuin harmia matkalla.
Kuningas: Kuten haluatte, prinsessa.
(Kuningas tarjoaa palvelijattarelle käsivartensa, ja he lähtevät pois. Prinsessa istahtaa itkemään ja taputtelemaan Faladaa.)
Prinsessa: Voi äiti, jospa tietäisit, miten minulle on käynyt. Ja voi sinua, Falada, uskollista ystävää, joka nyt menetät henkesi.
(Renki tulee hakemaan hevosta.)
Renki: Anteeksi, neiti, minun pitäisi lopettaa tämä hevonen.
Prinsessa: Renki kiltti, voisitteko naulata hevosen pään kaupunginmuuriin? Hevonen on ainoa side kotiini, ja mennessäni hanhia paimentamaan näkisin hevosenpään jokainen aamu ja ilta. Se olisi minulle suuri lohtu.
Renki: No, kaipa minä voin sellaisen asian tehdä.
(Renki lähtee hevosen kanssa. Prinsessa lähtee.)
_ _ _ _ _
(Aamulla prinsessa ja Lassi tulevat. Hevosen pää on kiinnitetty muuriin.)
Lassi: No niin, meidän siis pitää mennä sinne niitylle, joka on kaupunginmuurin ulkopuolella, ja paimentaa hanhia koko päivän. Minulla ei olekaan ollut ennen seuraa siellä. Paitsi hanhet tietysti, mutta ei niistä ole kauheasti juttuseuraa.
Prinsessa: Enpä tiedä, onko minustakaan juttuseuraa. Kaipaan kotiin.
(Tulevat muurin luo.)
Prinsessa: Mene sinä, Lassi, jo edeltä.
(Lassi menee, mutta jää kuuntelemaan salaa.)
Prinsessa: Voi sinua, Falada, joka siinä riiput!
Falada: Voi sinua, prinsessa, joka siinä kuljet! Jos äitisi tämän tietäisi, sydän hältä särkyisi!
(Lassi menee pois. Prinsessa jatkaa matkaa.)
_ _ _ _ _
(Illalla Lassi ja prinsessa palaavat.)
Lassi: Hohhoijaa, johan tässä alkaa väsyttää. Sinä et kyllä ole tainnut ikinä olla hanhipaimenessa. Onkohan äiti jo saanut sopan valmiiksi? Koko päivä ulkona saa minut aina niin nälkäiseksi. Tuletko sinä meille syömään?
Prinsessa: Tulen mielelläni. Ei minulla ole muutakaan paikkaa. Mutta mene sinä edeltä kysymään äidiltäsi, sopiiko minun tulla.
(Lassi menee mutta jää taas salaa katsomaan.)
Prinsessa: Voi sinua, Falada, joka siinä riiput!
Falada: Voi sinua, prinsessa, joka siinä kuljet! Jos äitisi tämän tietäisi, sydän hältä särkyisi!
(Lassi menee, ja prinsessa seuraa perässä.)
_ _ _ _ _
(Kuningas on linnan pihalla, kun Lassi menee ohi.)
Kuningas: Kas, Lassi, mitenkä hanhien paimentaminen sujuu?
Lassi (kumartaa): Kyllähän se sujuu, teidän korkeutenne. Mutta te annoitte minulle kyllä ihan omituisen apulaisen.
Kuningas: Mitenkä niin? Eikö prinsessan palvelijatar ole ollut hyvää seuraa sinulle?
Lassi: No juu, ihan hyvää seuraa hän on, mutta joka aamu ja ilta, kun kuljemme muurin ohi, hän puhuu tuolle kaakin päälle, joka on kiinnitetty muuriin. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun se pää vastaa hänelle! Ihan siinä kylmät väreet menevät pitkin selkää!
Kuningas: No, Lassi, mahdatkohan sinä nyt puhua ihan totta?
Lassi: Niin totta kuin nimeni on Hanhi-Lassi! Jos ette usko, teidän korkeutenne, tulkaa itse katsomaan huomenaamulla.
Kuningas: Ehkä tulenkin…
_ _ _ _ _
(Lassi ja prinsessa tulevat. Prinsessa pysähtyy muurin luo, Lassi jatkaa matkaa. Kuningas on piilossa puun takana.)
Prinsessa (surullisesti): Voi sinua, Falada, joka siinä riiput!
Falada: Voi sinua, prinsessa, joka siinä kuljet! Jos äitisi tämän tietäisi, sydän hältä särkyisi!
(Prinsessa jatkaa matkaa, ja kuningas tulee häntä vastaan. Prinsessa niiaa sirosti syvään.)
Kuningas: Hyvää päivää, neiti. Onko teillä ollut mukavaa täällä minun maassani?
Prinsessa: Teidän korkeutenne, tämä on hyvä maa, ja ihmiset ovat kovin ystävällisiä.
Kuningas: Ette taida silti olla onnellinen täällä?
Prinsessa: En ole, teidän korkeutenne. Minulla on sydän täynnä murhetta.
Kuningas: Ettekö kertoisi minulle murheistanne?
Prinsessa: Ei, en mitenkään voi.
Kuningas: Kuulkaahan, joskus minullakin on sellainen olo, että sydän on niin surullinen, ettei kaikkea voi toisille kertoakaan. Silloin minä tulen tämän puun luokse ja kerron kaiken sille. Tuntuu, että kun tuuli humisee lehvissä, suruni haihtuvat tuulen myötä. Ettekö te tahtoisi kokeilla sitä myös?
Prinsessa: Kiitos neuvosta, teidän korkeutenne. Minäpä yritän sitä jo tänä iltana palatessani paimenesta.
(Niiaa ja menee. Kuningas menee.)
_ _ _ _ _
(Kuningas menee puun taakse piiloon. Lassi ja prinsessa tulevat. Lassi jatkaa matkaa. Prinsessa tulee puun luokse.)
Prinsessa: Hyvät tuulet, jotka siellä oksistossa humisette. Pyyhkikää pois suruni ja viekää viesti äidilleni, että olen kunnossa, vaikka en olekaan kirjoittanut hänelle. Kuinka minä voisin kertoa hänelle, että palvelijatar petti minut ja esiintyy prinsessana samalla, kun minut, oikea prinsessa, on alennettu hanhipaimeneksi? Minulla ei ole ketään, kenen kanssa voisin jakaa huoleni, sillä palvelijattareni uhkasi tappaa minut, jos kerron kenellekään. Ja se aivan varmasti veisi äitini hengen. Voi, kuinka sydämeni on raskas.
(Prinsessa itkee hetken ja lähtee sitten pois. Kuningas tulee piilosta ja lähtee hänkin pois.)
_ _ _ _ _
(Kuningas ja palvelijatar tulevat pihalle. Renki on pihassa. Lassi ja prinsessa ovat tulossa paimenesta. Lassilla on kukkakimppu kädessään. Renki ja Lassi kumartavat ja prinsessa niiaa kuninkaalle.)
Lassi: Teidän armonne prinsessa! Poimin nämä kukkaset kedolta äidilleni, mutta haluaisinkin antaa nämä teidän korkeudellenne. Toivottavasti olette viihtynyt täällä.
Palvelijatar (heittää kukat maahan): Mene pois, likainen räkänokka! Kuinka sinä julkeat puhutella minua? Minä olen prinsessa!
Kuningas: Enpä olisi siitä niin varma.
Palvelijatar: Miten niin? Mitä tuo muka tarkoitti?
Kuningas: Minäpä kuulin juorun: kuninkaallinen ratsu Falada, jonka pää on naulattu muuriin, puhuu oikean prinsessan kanssa.
Palvelijatar: Mitä pötyä tuollainen on?
Kuningas: Mitäpä haittaisi kokeilla? Olkaa hyvä, prinsessa, ja kokeilkaa.
Palvelijatar (menee Faladan luo): No, kaakki, mitä kuuluu? Onko kivaa roikkua siinä?
(Kaikki odottavat. Ei kuulu mitään. Palvelijatar palaa kuninkaan luo.)
Palvelijatar: No, siinä näitte. Ei se mitään puhu.
Kuningas (sanoo oikealle prinsessalle): Ettekö tekin yrittäisi?
Prinsessa (menee Faladan luo): Voi sinua, Falada, joka siinä riiput!
Falada: Voi sinua, prinsessa, joka siinä kuljet! Jos äitisi tämän tietäisi, sydän hältä särkyisi!
Palvelijatar: Tämä on joku huiputus! Tuo tyttö yrittää huijata!
Kuningas: Ei mitään huiputusta! Renki, ottakaa tuo petturi kiinni! Hän saa tutustua linnan muihinkin osiin, nimittäin vankityrmään!
(Renki ottaa palvelijattaren kiinni, ja kuningas ottaa tältä kruunun. Renki raahaa rimpuilevan palvelijattaren pois. Lassi kerää maasta kukat.)
Kuningas (laittaa kruunun prinsessan päähän): Te olette oikea prinsessa.
Prinsessa (onnellisesti hymyillen): Niin olen. Mutta miten te saitte sen selville? En uskaltanut kertoa sitä yhdellekään elävälle sielulle.
Kuningas: Tuuli toi minulle viestin, hyvä prinsessa. Tulkaa! Meillä on häät järjestettävänä!
(Lassi ojentaa kukkakimpun prinsessalle. Kaikki lähtevät.)
