Tuhkimo
NÄYTELMÄ KANSANSADUN POHJALTA
Henkilöt:
Kertoja
Tuhkimo
1. sisarpuoli
2. sisarpuoli
Äitipuoli
Haltiatarkummi
Prinssi
Palvelija
(Tanssiaisväkeä)
(Tuhkimo lakaisee lattiaa keittiössä. Sisarpuolet syövät karkkia ja heittelevät lisää roskia lattialle.)
Kertoja: Olipa kerran tyttö, jota kutsuttiin Tuhkimoksi. Hänen äitinsä oli kuollut, kun hän oli pieni, ja hänen isänsä oli mennyt uudestaan naimisiin. Sitten isäkin oli kuollut, ja tyttö jäi asumaan äitipuolen ja sisarpuoltensa kanssa. Nämä eivät voineet sietää tyttöä ja kohtelivat häntä kuin palvelijaa. Hän sai ryysyjä vaatteikseen, ja koska hänen piti päivittäin hoitaa talon tulisijoja, hänen vaatteensa olivat aina tuhkaiset. Äitipuoli keksikin nimetä hänet Tuhkimoksi. Aikaa myöten ihmiset unohtivat Tuhkimon oikean nimen ja senkin, ettei hän oikeastaan ollut palvelija vaan talon alkuperäinen tytär.
(Äitipuoli tulee innoissaan keittiöön.)
Äitipuoli: Tytöt, tytöt! Kuulin ihania uutisia! Prinssi järjestää tanssiaiset, joissa hän valitsee tulevan puolisonsa! Nyt lähdetään kaikki hankkimaan uusia tanssiaispukuja ompelijalta!
1. sisarpuoli: Oi ei, ihanaa! Minä haluan ainakin sinisen puvun! Ja saanhan minä laittaa ne uudet helmikorvakorut?
2. sisarpuoli: Et kyllä saa, ne ovat minun! Ne sopivat paremmin minun uuteen pukuuni: valkoista tylliä ja pitsisomisteita…
Tuhkimo: Voi, siitä onkin aikaa, kun minulla on ollut tanssiaispuku päälläni! Minä voisin haluta vaikka vaaleanpunaisen puvun, jossa on ruusuja helmassa.
Äitipuoli: Ethän sinä typerys nyt mihinkään tansseihin voi tulla, tuollainen Tuhkimo kun olet. Johan minulle nauraisivat aidan seipäätkin, jos veisin sinut tansseihin. Ehei, sinne menevät vain kauniit ihmiset, kuten minä ja minun ihastuttavat tyttäreni!
1. sisarpuoli: Varmasti prinssi valitsee jommankumman meistä! Sinusta Tuhkimo voi tulla sitten kuninkaanlinnan keittiöpiika, ajatteles, mikä arvonnousu!
2. sisarpuoli: Mennään jo, mitä te nyt enää tuon harakan kanssa höpisette!
(Äitipuoli ja sisarpuolet lähtevät. Tuhkimo lähtee itkien pois.)
_ _ _ _ _
Kertoja: Viikon kuluttua uudet tanssiaispuvut saapuvat ompelijalta. Sisarpuolet ja äitipuoli valmistautuvat tanssiaisiin. Tuhkimokaan ei voi olla ihastelematta heitä.
(Äitipuoli ja sisarpuolet pyörähtelevät keittiössä ihastellen uusia pukujaan.)
Tuhkimo: Kyllä onkin kauniita pukuja!
1. sisarpuoli: Eikö olekin! Minä haluan kiharat, Tuhkimo. Hae käherrysrauta!
2. sisarpuoli: Ja minä haluan nutturan. Kiirehdi nyt, että pääsemme lähtemään ajoissa!
Äitipuoli: Niin tosiaan, meidän pitää olla siellä ensimmäisten joukoissa, jotta prinssi näkee heti minun lumoavat lapsukaiseni.
(Tuhkimo tekee kampaukset, ja muut lähtevät. Tuhkimo purskahtaa itkuun.)
Tuhkimo: Voi äiti, kuinka minä kaipaankaan sinua ja isää! Kunpa te olisitte täällä ja me olisimme yhdessä menossa tansseihin!
(Tuhkimo kuulee selkänsä takaa äänen ja kääntyy säikähtäen katsomaan.)
Haltiatar: Tyynny toki, lapseni. Etkö sinä muista haltiatarkummiasi? Mikä sinua nyt noin kovasti surettaa?
Tuhkimo (pyyhkien kyyneleitään): Kaikki ovat menneet kuninkaanlinnaan tansseihin. Minä vain olen jäänyt kotiin, kun minulla ei ole pukua eikä äitipuoli halunnut tällaista ryysyläistä mukaansa. Minä olisin niin halunnut nähdä kuninkaanlinnan loiston ja tanssia uudessa hienossa puvussa!
Haltiatar: Lakkaa itkemästä, tyttö! Keksinhän minä tähän hätään jonkin taian. Katsotaanpas… (heilauttaa taikasauvaa) Hupili pupili pups, höpöli pöpöli pöps, suura saara suihkis, tsiippa tsaappa poks!
Kertoja: Samassa Tuhkimon yllä oleva rääsy on kadonnut, ja tilalla on ihana vaaleanpunainen puku. Päässä hänellä on kimalteleva tiaara ja jalassa lasikengät.
Haltiatar: Muistapa tämä, tyttöseni: tämä taika raukeaa keskiyöllä. Kun kello on lyönyt kaksitoista kertaa, vaatteesi muuttuvat taas vanhoiksi.
Tuhkimo: Muistan muistan. Kiitos, kiltti haltiatarkummini!
(Tuhkimo lähtee.)
_ _ _ _ _
(Tuhkimo saapuu tanssiaissaliin.)
Tuhkimo: Ah, en osannut uneksiakaan tällaista loistoa! Kultaa ja kimallusta joka puolella! Missäköhän sisarpuoleni ja äitipuoleni ovat?
Prinssi (Tuhkimon selän takaa): Hyvää iltaa! En mitenkään voinut välttyä huomaamasta teitä, kun saavuitte! Koko salissa ei taatusti ole toista teidän kaltaistanne kaunotarta! Suottehan minulle tämän tanssin?
Tuhkimo: Tietysti, prinssi. Se on minulle suuri kunnia.
(Tanssivat. Muu tanssiaisväki vetäytyy salin reunalle katselemaan.)
1. sisarpuoli: Kukahan tuo ihanan näköinen tyttö on, joka tanssii prinssin kanssa? Hän näyttää etäisesti tutulta.
2. sisarpuoli: Se on varmaan joku rikas aatelisneito. Äiti, miksi et suostunut ostamaan minulle niitä kultakoruja, minä näytän ihan lattealta!
Äitipuoli: Pöh, ei tuo ole mitään teidän rinnallanne. Miksi ihmeessä prinssi hänen kanssaan meni tanssimaan? Hän on taatusti vain joku rikas mutta tyhmä kana, jonka kanssa prinssi tanssii vain velvollisuudesta. On täällä paljon kauniimpiakin tyttöjä, esimerkiksi te. Kyllä tekin kohta saatte vuoronne, ja silloin iskekää kiinni älkääkä päästäkö enää irti!
Kertoja: Mutta ilta kuluu, eikä prinssi suostu enää tanssimaan kenenkään muun kuin Tuhkimon kanssa. Yhtäkkiä kello alkaa lyödä kahtatoista.
Tuhkimo (hätääntyy): Voi ei, minun täytyy nyt mennä, kello lyö kaksitoista.
Prinssi: Älä nyt vielä mene, nythän on vasta puoliyö.
Tuhkimo (kauhuissaan): Ei, ihan totta, minun on pakko mennä, on jo kiire! Hyvästi, prinssi, kiitos tästä illasta. En unohda sitä ikinä!
(Tuhkimo kiirehtii pois. Prinssi juoksee hänen peräänsä, mutta löytää vain lasikengän tieltä. Tuhkimo on kadonnut.)
_ _ _ _ _
(Seuraavana aamuna kotona keittiössä.)
1. sisarpuoli: On se kyllä kumma, kun se tyttö niin vain katosi.
2. sisarpuoli: Kukahan se mahtoi olla? Ilta meni kyllä ihan pilalle, kun prinssi ei suostunut sen jälkeen tanssimaan enää kenenkään kanssa.
(Äitipuoli tulee sisään.)
Äitipuoli: Tytöt, kuulkaa! Prinssi haluaa löytää sen tanssiaisten kaunottaren epätoivoisesti! Siltä tytöltä jäi kenkä linnan portaille, ja nyt prinssi vannoo, ettei nai ketään muuta kuin sen, kenen jalkaan kenkä sopii! Meillä on vielä tilaisuus: te ahdatte sen kengän koipeenne vaikka veri varpaista lentäisi!
(Oveen koputetaan. Äitipuoli menee avaamaan. Kohta hän tulee perässään kuninkaan palvelija, jolla on kenkä mukanaan.)
Palvelija: Hyvää päivää, neidit! Minä olen tullut tuomaan teille kenkää koetettavaksi. Kuninkaallinen määräys on, että kaikki nuoret naiset sovittavat tätä kenkää jalkaansa. Se, kenelle se sopii, saa prinssin ja puoli valtakuntaa. No, kuka on ensimmäinen?
1. sisarpuoli: Minä olen, vaikka turhaa se on, minähän tuo salaperäinen kaunotar olen. (Sovittaa kenkää.) No, mitenkäs se nyt ei mene… kantapää ei sovi…
Palvelija: Tämä näyttää selvältä. Seuraava!
2. sisarpuoli: No, minullehan se tietysti menee, minä olen muutenkin sirompi kuin sinä, senkin ankka. Tänne se kenkä! (Sovittaa kenkää.) Ei, ei mene, varpaista puristaa…
Palvelija: Tässä talossa on kuulemma kolmaskin nuori nainen. Hänen on myös koetettava kenkää.
Äitipuoli (mulkoillen vihaisesti tyttäriään): Ei meillä ole enempää tyttöjä… ai, te tarkoitattekin Tuhkimoa! Mutta hän ei kyllä ollut tansseissa, eikä sellainen ryysyläinen mihinkään kuninkaanlinnaan olisi päässytkään. Ei hänen mitään kenkää tarvitse sovittaa.
Palvelija: Käsky on, että kaikki sovittavat kenkää. Menetän pääni, jos jätän yhdenkin tytön väliin. Kutsukaa tyttö tänne!
Äitipuoli (karjaisee tuohtuneena): Tuhkimo tänne, heti!
(Tuhkimo saapuu. Palvelija ojentaa kengän irvistäen likaiselle tytölle.)
Palvelija: Olkaa hyvä, mutta älkää likastako kenkää. Se on mittaamattoman arvokas.
(Tuhkimo sovittaa kenkää, ja se sopii. Kaikki ällistyvät.)
Tuhkimo: Niin, minä olin tansseissa. Hyvä haltiatarkummini taikoi minulle juhlamekon, jotta minäkin pääsisin mukaan. Se oli elämäni ihanin ilta! Ja prinssi oli niin hurmaava!
Palvelija: Tulkaahan sitten, prinssi odottaa teitä. Ja muhkea bonus minua. Haluatteko ottaa perheenne mukaan linnaan?
(Tuhkimo katsoo pitkään sisarpuoliaan ja äitipuoliaan. Nämä nyökyttelevät innokkaasti Tuhkimolle.)
Tuhkimo: En taida ottaa. Eivät he sitä paitsi edes ehtisi tulla. Jonkunhan täytyy sytyttää takkaan tuli, lakaista lattia ja tehdä päivällinen. Hyvästi, äitipuoli. Hyvästi sisarpuolet. Voikaa hyvin.
(Tuhkimo ja palvelija menevät.)
Äitipuoli (vihaisena): Senkin kiittämätön kakara!
Kertoja: Niin prinssi sai haluamansa puolison, ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
